We find ourselves in the same old mess, singin' drunken lullabies.

Illan päättyessä nojaan seinään sormet kurkussa oksentaen huonoa oloa pois.
Taas kerran join liikaa, muistikatkoja ja häpeää.

Tapasin ensimmäistä kertaa noin puoleentoista vuoteen erään henkilön.

Vuosi sitten itse peruin heille menemisen kun oli muuta menoa.

Rikoin perinteen, mutta se päivä oli hienompi kuin eilinen.

Keskityn kirjoittamiseen, unohdan ajatella kuinka sattuu.

Hetkittäin herään ajattelemaan ja siinä samassa haluan unohtaa.

Tajusin tänään, kuinka haurasta kaikki on.

This is how you remind of what I really am.

Tänään ymmärsin miksi kannattaisi käydä ratsastustunneilla.
Olin oikeasti onnellinen, vapautunut, rento ja hymyilin.
Mistä ihmeestä se mukava ja hyvä olo oikein tuli?
Ehkä yksinkertaisesti hyvin menneestä tunnista. 
Kerrankin onnistuin jossain.

Muutamia vuosia sitten minulla oli estekammo, ei ole enää.

Peloistaan voi päästä yli, kaikista niistä. 

Taisin juuri tajuta, että aivan oikeasti olisi hyvä käydä niillä tunneilla.

Kai sitä saa edes yhtenä päivänä viikosta tehdä jotain muutakin kuin opiskella?

Edes kerran viikossa tällainen onnellisuus todellakin kelpaisi paremmin kuin hyvin.

Uuteen vuoteen asti käyn kerran viikossa, haluan hymyillä ja onnistua jossain.

I just got lost, every river that I've tried to cross.

"Well, when I was lost, I suppose it's good advice to stay where you are until someone finds you. But who'd ever think to look for me here? Good advice. If I listened earlier, I wouldn't be here. But that's just the trouble with me. I give myself very good advice, but I very seldom follow it."

Lewis Carroll - Alice's Adventures in the Wonderland

Pääni hajoaa juuri nyt, ei huomenna tai kahden päivän päästä.

Minulla ei ole voimia tehdä vaadittavaa määrää tehtäviä.

En pysty yhden kurssin suorittamiseen.

Olen epäonnistuminen.

I fell apart but I got back up again.

..or did I?

Päästäkää minut Pariisiin, Lontooseen ja kaikkialle.

Haluan kokea miltä tuntuu olla elossa.

En käsitä, kuinka tästä selvitään.

Kyllä se on mahdollista ja niin tulee tapahtumaan.

Tavalla tai toisella, aivan varmasti.

Sielusi kadotat vain öisiin retkiin, syntyy syviä haavoja.

"Täytyy saada levätä huolella.

Antaa ajan olla minun puolella,

niin kai se on.

Eihän tiedä mihin se sydän pysähtyy

ja pieni maailma särkyy.

Se on niin haurasta,

jos on satasen vauhdissa."

En ilmeisesti osaa mitään muuta kuin tuottaa pettymyksiä.

Anteeksi.

Kaikki paranee ehkä jo huomenna, älä nuku pelossa.

Herään puolitoista tuntia ennen kuin pitäisi vaikka kuinka väsyttää.

Illalla istun sohvalla silmät hädintuskin auki ja lähes itken.

En jostain syystä vain uskalla mennä nukkumaan.

Olen naurettava tapaus, pelkkä vitsi.

Uppoudun omiin ajatuksiini enkä jaksa kiinnittää huomiota.

Yritän vain selvitä tavalla tai toisella, eipä silläkään oikeasti väliä ole.

Pysähdyn miettimään hieman enemmän ja tajuan, kuinka sotken aina kaiken.

Se oli minun syytäni.

Eilen pelkäsin nukahtaa ja tänään en vain jaksa.

Nyt voisin nukkua pienen ikuisuuden.