Tätä ei lue kukaan mttei se haittaa.
Haluaisin kirjoittaa sinulle, haluaisin niin kovasti sinun tietävän että voin oikeasti nykyään kauhean hyvin. Syön lääkkeitä, teen kaikki ne oikeat liikkeet ja minulla menee hyvin. Olen sellainen mitä minusta pitikin tulla, paitsi paljon lihavampi ja rumempi ja ilkeämpi.
Kuitenkin kaikki on hyvin.
En puhu sinulle todennäköisesti enää koskaan ja oikeasti suren sitä, suren sitä kaikilla niillä tunteiden rippeillä mitä minulla on. Olet hieno ihminen ja minua harmittaa että tämä meni kuten meni, meillä on yhteisiä tuttuja ja heiltä toisinaan kuulen sinusta. En sano minulla olevan ikävä, mutten voi kieltää kaipuutakaan.
Valmistun pian yliopistosta enkä ymmärrä miten helvetissä tässä näin kävi, itse koen yhä olevani maailman aikaansaamattomin ihminen. Jollain ihmeen tavalla tämä kuitenkin tapahtuu.
Haluaisin ostaa pullon kahdenkympin punaviiniä huomiselle.
En ole kunnossa en ole normaali enkä missään nimessä ole okei. En tiedä mikä olen. Haluaisin vain kelvata edes jollekin.
Jos kukaan näkee sosiaalista mediaani ja tietää mitä elämässäni tapahtuu; ulkoisesti olen menestynyt ja saavutan asioita. Sisäisesti haluan edelleen vain kuolla. Hupsista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti