Olen Suomessa lomalla ja taisin elättää turhia toiveita siitä, että elämä olisi jotenkin ihanaa.
Kotona ollessa tuntuu siltä että etenkään isääni ei voisi vähempää kiinnostaa olenko täällä vai kolmannessa kotimaassa. Tuntuu aika pahalta, näin lievästi sanottuna. Paino on kuitenkin tasan -10lbs siitä mitä se oli yliopistoon lähtiessä ja se on erittäin hyvä, fuck freshman 15, freshman -15 I am coming for you.
En ole viettänyt juurikaan aikaa yksin täällä ollessani ja ehkä osittain siksi viimeinen tunti on ollut vaikea. Kaksi lasia viiniä ja itken typeryyttäni, voi helvetti. Tuntuu taas siltä, että olen oikeastaan huonoin ja kauhein ihminen koko maailmassa ja vähintään typerin. Ei kukaan ajattele sellaista ihmistä, jota ei voi saada ja koe siitä pahaa oloa. Minun ei kuulu käyttää aikaa ajatellen jotain joka ei koskaan tule tapahtumaan — hän valmistuu ensi vuonna ja toisaalta mitä sitten vaikka meillä on samanväriset hiukset ja sama kolmas nimi (joskin hänellä maskuliininen versio)? Ei se ole mitään muuta kuin hassu sattuma. Puhuin isoäitini kanssa puhelimessa ja puolet hänen sanomastaan meni lähes täysin ohi — yritin olla itkemättä ja hyperventiloimatta. Pelkään joulua jo nyt, joudun olemaan entistä pienemmissä tiloissa neljän muun ihmisen kanssa. Mitä sitten vaikka kyseessä onkin vain sukulaisia? Se on entistä ahdistavampaa.
Tunnen oloni niin tyhmäksi kun en osaa elää niin kuin pitäisi. Tiedän kuinka toimia, en vain toimi niin. Tiedän etten saisi elää laskien päiviä Suomeen paluuseen, en vain voi sille mitään. Kävin terapeutilla viimeisellä viikolla ja käynnistä jäi vain lisää kysymyksiä. Ehkei minun kannata yrittää sitäkään, en minä halua kenenkään selittävän turhaa siitä kuinka he ymmärtävät — ihan kiva, mutta ymmärryksesi ei auta. En kaipaa teetä ja sympatiaa alan ammattilaiselta vaan työkaluja, joilla elää kaiken tämän kanssa ilman jatkuvia ajatuksia siitä, että "voin aina tappaa itseni jos mikään ei suju". Ei se ole oikea ajatusmalli mutten vain osaa muutakaan.
Olen niin huono vaikka mitä yrittäisin ja se harmittaa. Minun pitäisi pystyä parempaan mutten pysty ja en jaksa yrittää jatkuvasti kun kaikki menee päin helvettiä kuitenkin. Väsyttää ja ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti