kun keltainen haamu kertoo pillereiden hinnan olevan 8,50€ en voi vastustaa kiusausta.
ostin vahingossa tahallani ananas strongeja.
onko nyt hyvä mieli?
Tyttö makaa vieressäni enkä voisi olla onnellisempi olemassaolostani. Tunnen olevani elossa, en ole pelkkä kuori vaan sisälläni virtaa veri. Veri, jonka ei kuulu virrata ulos haavoista. Olen elossa eikä se ole pitkään aikaan tuntunut näin hyvältä. Olen läsnä, enkä tarvitse mitään muuta. Kaikki on liian hyvin enkä halua ajatella sitä faktaa, että näitä tunteja seuraa aina viikko yksin. Hän saa minulta tuoksuvan huivin ja paidan, minulle jää vain tyhjä ja kylmä sänky, sekä seinillä kaikuvat yön pimeiden tuntien rakkaudentunnustukset.
"ahdistaa kun ei voi oksentaa."
Enhän minä voi kieltää, mutta kuinka kuuluu toimia toisen väittäessä kaiken olevan okei ja samaan hengenvetoon kertoessa kaikelle syyn? En osaa katsoa vierestä, mutten oikeasti osaa auttaakaan. Ja samalla pelkään hänen haluavan laihtua ja jonain aamuna heräänkin ja hän on pienempi. En halua sitä en osaa en pysty pitäisi vain lopettaa syöminen kokonaan. Keltainen purkki ainakin auttaa — vähän. Voin leikkiä hallitsevani jotain kun kalenterin vaaleat sivut täyttyvät sinisestä ja punaisesta. Vapaa-aikaa ei ole enkä osaa sanoa mihinkään "ei". Kyllä minä hoidan, eihän sitä kukaan muu tekisi.
Kaikki on liikaa ja mietin taas puolitosissani kuolemaa.
Loppuviikosta olen taas yksin, entä jos....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti