"On ihmisiä, joilla on ihan oikeasti aivoissa vika ja he eivät pysty nukkumaan. Sitten on näitä masentuneita, joilla ei ole mitään oikeaa ongelmaa." okei.
En itse usko ongelmiin ja toiset eivät auta, eikä heidän kuulukaan. Toisinaan toivoisin ymmärrystä, mutta miksi pyytää jotain, jota ei oikeastaan edes ansaitse? En valinnut tätä, en ihan oikeasti valinnut iltoja, joina itken väsymystä mutten kykene itkultani nukahtamaan. Leikittelin taas ajatuksella avun hakemisesta, mutta toisaalta taas..... pääsisin kuitenkin vain koulupsykologille, eikä siitä ole apua. En kykene sitoutumaan projektiin, jonka tavoitteena olisi saada minut kuntoon. Se ei ole prioriteetti, lähinnä vain yksi monista tehtävistä asioista. Prioriteettejä ovat jotkin aivan muut.
Itkin eräänä iltana hymytytölle, kuinka pelkään alamäen alkavan. Hän lupasi ottaa kiinni. Itkin hämmennyksestä. Miksi kukaan haluaisi minut pelastaa? Olisi hienoa ymmärtää kaiken tarkoitus, mutten yksinkertaisesti osaa.
Jostain kumman syystä kymmenen minuutin puhelu tytön kanssa muuttaa maailman edes hiukan kauniimmaksi.
1 kommentti:
Minua vähän harmittaa, kun yritän seurata tätä blogia bloggerin kautta, mutta se ei ikinä ilmoita uusista postauksista. Äh. En edes muista olenko ennen kommentoinut ja sanonut tämän, mutta noh.
Tietenkin joku sinut haluaa pelastaa, olet sen arvoinen ja ansainnut sen. Halaus.
Lähetä kommentti