ei, sitä ei saa parantaa.

Viinilasin punainen näyttää kauniilta ja mietin miksei iholla kulje vaaleampia punaisia viivoja. Ne kuuluisivat sinne ansaitsisin sen en saa elää ulkoisesti ehjässä ja suuressa ruumiissa jos päässä kaikki on rikki. Ehkä kaiken hajonneeksi väittäminen on liioittelua, mutta toisaalta... ei parisuhde mitään muuta. En osaa mitään ja näen vanhoja kuvia ja haluan hypätä lumihankeen, josta kukaan ei enää ikinä löytäisi. Jos en kohta saa syömisiä kuriin joudun ehkä kuolemaan tai tekemään jotain radikaalia miksen vain voisi osata?

Kevään edetessä voisin alkaa pyöräillä kouluun vaikka käytänkin vain hameita ja mekkoja ei se haittaa minun on liikuttava ja laihduttava. Kesään mennessä pitää olla laihempi viimeksi tuolla maassa ollessani olin monta kiloa laihempi olin kaunis. Oikeasti. En kestä enää, kaikki ovat poissa eikä kukaan voi kuunnella kun ne joille puhuisin vain nauravat. Olen ilkeä ja piilotan kaiken punaisten aurinkolasien taakse. Piilotan epävarmuuden hyväntuoksuiseen pinkkiin laukkuun. Kätevästi kaiken inhon saa piiloon kun värjää huulet punaiseksi ja hymyilee. Kukaan ei onneksi näe mitään eikä ymmärrä.

"Joudun verikokeisiin" "en saa syödä kuin 1500kcal päivässä" "pulssini on liian alhainen" LOPETA LOPETA LOPETA LOPETA LOPETA en pysty kuuntelemaan. Toisaalta, ei se ole heidän ongelmansa vaan minun. Olisi vain pitänyt lopettaa kaikki kun asiat olivat vielä "oikeasti huonosti" ja olin koulukiusattu. Enää ei ole mitään syytä olla onneton.

Jos jätän punaisia jälkiä älä kysy niistä.
jos teksti on sekavaa, syyttäkää lasin punaista.

Hymytyttö taisi juuri antaa luvan syömisen lopettamiseen ja haluan vain kuolla. Miksi koskaan päästin itseni tällaiseksi?