Hän ei puhu ja sitten soittaa pyytääkseen anteeksi käytöstään.
En jaksa sanoa mitään, totean ettei anteeksipyydettävää ole.
Oikeasti käytös häiritsee, en sano, en tahdo loukata.
Kyllä minä jaksan.
Missä olen viiden vuoden päästä?
Olenko?
Onnelliset tytöt eivät oksenna.
Eivät laske punaisia viivoja, "yksi, kaksi, kolme ..."
Onnelliset tytöt hymyilevät kauniisti ja saavat kokeista kymppejä.
..en minä sitten taida olla onnellinen?
Mutta kuka on jos en minä?
Minullahan on kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti