there are no raindrops on roses and girls in white dresses.

Haluat takaisin minut meidät sen mitä joskus oli.

En tiedä mitä sanoa en tahdo antaa turhaa toivoa.

Kuitenkaan mikään ei ole mahdotonta, edes tässä.

Kaikki on kummallista ja sinä teet sen enkä tiedä todellakaan mitä tehdä miten käyttäytyä mitä sanoa milloin nauraa milloin tuntea sympatiaa empatiaa mitä tahansa. Tunteet ovat jotain, josta olen vieroittanut itseni. Parempi jättää kaikki sellainen muille kun en tunnu siihen kykenevän.

Psykologi kysyi mitä haluan tehdä kaiken suhteen ja en osannut sanoa mitään en keksinyt edes millä kutsua tätä "surullinen bubble?" EI OLE surullinen on surullinen mutten ole surullinen. Puhuin loppuunkäsitellyistä asioista huusin tajusin ettei kaikki ole ohi itkin en kyennyt palaamaan kouluun mietin ajatteliko joku jotain kun kävelin. Halusin puhua halusin kysyä päädyin vaikenemaan.

Lopetin psykologilla käymisen alkuunsa, kaksi kertaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja nyt hymytyttökin käskee minua jatkamaan. 

Kaverini mukaan en tarvitse apua, ei voi olla mitään muuta kuin tähän ikään kuuluvaa selvä selvä anteeksi olen pahoillani että edes yritin olla vakava.

Leijona on poissa 
neiti syksy on poissa 
hymytytöstä jäljellä viimeiset langanpätkät, joita voi epätoivoisesti solmia kasaan.

on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

"Näiden pisteiden perusteella sinulla on vakava masennus"

"Kävisikö tämä aika?"

Huomenna psykologille ja pelottaa aivan mielettömästi.

unohdettu ikuisesti laivaan, jota ei kukaan ohjaa.

mistä tietää mikä on liikaa?

mitä silloin jää kun ei tunne mitään

hajoaa koska kukaan ei voi auttaa

ketään ei kiinnosta

yksin ei uskalla

kukaan ei usko

rikki loppu puhki kulunut turha ylimääräinen käytetty tarpeeton

jos tuhlaat sanojasi minulle ja kysyt vointia hymyilen nauran olen onnellinen kaikki on hyvin

sanotte että minulla on asennevamma ja pitäisi opiskella, olen kuulemma  l a i s k a

kaupungin kadut ovat täynnä ihmisiä ja katoan osaksi harmaata massaa

hiusväri haalistui jo kauan sitten, punaisesta on enää muisto jäljellä

missä on mun sinitaivas missä myrskyinen sää

kelle uivat pilvilaivastot mihin johtaa matka tää

this story is old i know but it goes on.

ei suuntaa mihinkään muualle paitsi alaspäin.

tästä ei nousta enää yksin, ei se nyt vain onnistu.

kukaan toinen ei voi minua nostaa joten p u t o a n .

jouduin sanomaan 'ei', en uskonut sen tapahtuvan.

koulutyöt valvottavat päivisin ja koulussa ahdistaa.

pienikin vastuunotto tuntuu liian suurelta ja itken stressiä.

pohdin vakavasti koulun keskeyttämistä hetkeksi.

tämä ei enää toimi kauaa.

enkä edes halua.

we'll never feel bad anymore.

mitä silloin tapahtuu kun on oikeasti tosi paha olla?

saako luovuttaa jos ei enää halua jaksaa?

ei löydä muita vaihtoehtoja.

koulusta en ainakaan selviä enää millään tapaa 

olen vain liian huono elämään

olen juuri niin heikko ja huono kuin sanoit.

tämä meni juuri siihen mihin tiesit, lähes ainakin.

jos joku tulisi ja sanoisi mitä tehdä kuinka milloin missä miten

ehkä pelastuisin itseltäni enkä häviäisi

ehkä