Leave it unspoken, leave it unspoken now.

Kokeiden palautus.

Punainen.

Ei mitään sanottavaa.

Olen epäonnistunut, täysin.

Kaikki kokeet sentään läpi, fysiikan 6,5 on hyvä.

Englannin 8+ on kuitenkin paljon huonompi kuin surkea.

Jos tekisin töitä esseen rakenteen ja sanaston kanssa saisin "excellent grades".

En osaa enää mitään.

Olen hävinnyt.

Ulospääsy?

Ilkeä muita kohtaan, muttei tahallaan.

En vain jaksa ihmisiä, jotka ovat ärsyttäviä.

Huomenna tanssia liikunnassa, aivan kuin pystyisinkin.

Just take a breath for your own sake.

Uusia kasvoja ja vanhoja tuttuja.
Erään ihmisen henkilöllisyys varmistui.
Outoa, kuinka monia olenkaan tunnistanut.

Rajattoman pikkujoulut olivat mukavat, kiitos kaikille♥

Nähdäänhän vielä ennen lähtöäni?

Mielialat lentävät ääripäästä toiseen.

Hetkessä tahdon kuolla ja seuraavassa nauraa.

Parempi tämä kai näin on, en sentään kokoajan ahdistu.

Haluaisin istua lämpimässä huoneessa viltin alla. 

Haluaisin osata soittaa kitaraa, vanha akustinen mökiltä kotiin?

Haluaisin.. olla ei-yksin. Kyllä, olen läheisyydenkipeä. Halauksia?

Haluaisin kesän takaisin, kesä=onni.

Ensi kesästä tulee niin hurjan erilainen.

Lyhyt aika jäljellä, kohta "heihei Suomi!".

Sitä ennen on kuitenkin uusi vuosi ja joulu. 

Joulu nyt on helvettiä, mutta mitä uutena vuotena?

Ehkä lähden neiti syksyn luokse, ehkä istun yksin kotona.

Ehkä jossain on juhlat joihin menen tai sitten ei.

"Tell me why all the best laid plans
fall apart in your hands
And my good intentions never end,
the way I meant"

One wrong word and it all may come crashing down.

En voi enkä halua kertoa mitä täällä tapahtuu, mutta minä haluan kuolla.
Mitään ei tapahdu, tiedän etten tee mitään.
Haluan silti pois.

Miksei minulla voi olla onnelliset ja tasapainoiset vanhemmat?

When we built these dreams on sand.

Hän ei puhu ja sitten soittaa pyytääkseen anteeksi käytöstään.

En jaksa sanoa mitään, totean ettei anteeksipyydettävää ole.

Oikeasti käytös häiritsee, en sano, en tahdo loukata.

Kyllä minä jaksan.

Missä olen viiden vuoden päästä?

Olenko?

Onnelliset tytöt eivät oksenna.

Eivät laske punaisia viivoja, "yksi, kaksi, kolme ..."

Onnelliset tytöt hymyilevät kauniisti ja saavat kokeista kymppejä.

..en minä sitten taida olla onnellinen?

Mutta kuka on jos en minä? 

Minullahan on kaikkea.

I want to travel where life travels.

Kuinka moni on joskus miettinyt parantumiseen vaadittavia syitä? 

Mikä on se asia, joka herättäisi sinut parantumaan? 

Heräisitkö jonain päivänä yhtäkkiä, 

vai oletko samassa tilassa yhä ollessasi 35 -vuotias? 

Miettisitkö, kuinka olisi pitänyt yrittää aikaisemmin, 

silloin kun "on liian myöhäistä"? 

Vai herättäisikö sinua kuitenkaan yhtään mikään?

Onko sinulla ongelmaa, 

vai tekevätkö toiset elämästäsi ongelman?

Oletko tottunut kaikkeen, 

joka ei oikeasti ole okei? 

Haluatko elää elämääsi kuten nyt elät,

vai tahtoisitko jotain muuta? 

Kauanko sitä on jatkunut? 

Kuinka kauan jatkuu? 

Loppuuko se koskaan, ellei asian eteen oikeasti tee jotain?

Ei.

Tapasin kuiskauksen pitkästä aikaa ja yllä olevien kaltaiset kysymykset leijuivat ilmassa.

Tuntui kummalta sanoa joitain asioita ääneen, sekä miettiä vanhoja tapahtumia.

Olenko oikeasti ollut niin käsittämättömän hölmö ja outo?

Keskustelumme ei ehkä johtanut mihinkään, mutta ainakin nautin hänen seurastaan.

Aikaa on hyvä viettää mukavassa seurassa, kuusi tuntia kului huomaamatta.

Mitä oikeastaan on kauneus?