Mihin ihmeeseen on kadonnut kouluarvosanoista välittävä perfektionisti?
Matematiikasta 5½: "jaa, no, ei voi mitään"
Englannista 7½: "gsdfgh olen paska ihminen, mutta.. en jaksa välittää"
Olen väsynyt välittämään arvosanoista, ne ovat vain numeroita.
..vai ovatko sittenkään?
Olen vain yksinkertaisesti niin väsynyt etten jaksa välittää.
Haluan nukkua ja herätä onnellisena, mutta usko paremmasta huomisesta hiipuu.
Kuinka kauan pimeys ja ahdistus oikein jatkuvat ja minkä ihmeen takia ne edes palasivat?
En osaa yhtään mitään, en mitään.
En ole yhtään mitään, en kenellekään.
Tuotan jatkuvasti pettymyksiä, olen turha.
Jos katoaisin, kukaan ei huomaisi yhtään mitään.
Vaikka kaikki teksti täällä on kovin negatiivista, on elämässäni oikeasti hyviäkin hetkiä.
Nykyään ne vain unohtuvat huonojen alle, myönnän etten ole kunnossa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että elämäni olisi pelkkää paskaa.
Ehkä en vain osaa elää ja nauttia siitä mitä minulla on?
Entä jos kaikki paha olo onkin vain kuvitelmaa?
