Viikonloppu hymytytön luona, junamatka tuntui erilaiselta, ei ollut niin kylmä kuin aina aikaisemmin. Ainaisen kivennäisveden sijaan söin bagelia ja pelkkä ajatuskin tuntuu kummalta. Illalla makasin tytön kaverin lattialla vatsakivussa, pöydällä seisoi kuohuviinipullo, josta ehin juoda päälle puolet. Oksensin ennen lähtöä ja hävettää. Kävelymatka sujui nopeasti ja tytön luona pääsin nukkumaan. Heräsin aamulla juomaan vettä, kävin vessassa ja raahauduin huoneen ovelle näkemättä mitään eteeni. Seuraava muistikuva on sängyn vierestä lattialta kun kysyn missä olen. Kaaduin kuulemma suorilta jaloilta maahan enkä ymmärrä mistä se johtui. Olin kuitenkin syönyt?
Eilen tuplapresso, hetki elokuvissa ja sen jälkeen pastasalaattia. Takaisin tytön luokse, juhlavaatteet pois ja takaisin lämpimämpiin vaatteisiin. Oli ihan hyvä olla vaikken osannutkaan vastata. Tai ehkä olisin osannut mutten uskaltanut?
Kyllä.
ja yhtäkkiä en enää olekaan yksin.
Ensimmäistä kertaa elämässäni saatan seurustella ystävänpäivänä.
suudelmat lumisateessa maistuivat tupakalta ja kylmältä.
tuuli oli liian kylmää ja lumisade turhan sakeaa.
varpaat olivat tunnottomat, mutta huulet eivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti