don't pay no mind to the demons they fill you with fear.

Vuosi vaihtui aivan vahingossa — viime vuonna kirjoitin hurjan paljon enemmän. 
Ehkä 2012 oli aikaa kun on sanottavaa monen ihmisen edestä muttei kykene mihinkään? Toisaalta, ei tätä pahemmin kai lueta, joten eipä sillä väliä. Voisin yrittää ryhdistäytyä nyt mutten tiedä, en tahdo kirjoittaa kun ainoa mitä painon suhteen tapahtuu on muutama hassu kilo pois tai takaisin ja jälkimmäinen ahdistaa. Käyrän pitäisi olla laskeva, mutta puoli vuotta sitten se koki hurjan kasvun ja kärsin yhä. Olen idiootti.

Eilen autokoulussa oli poika ripariltani enkä sanonut sanaakaan, olen niin paljon lihavampi ettei minua saa eikä tarvitse nähdä. Toinen tuttu kuitenkin tervehti ja puhuimme hetken enkä saanut kuulla mitään vanhoista "terve ruumis!" -kommenteista. Oikeastaan salaa harmitti. Nykyään en ole enää harmaa ja tämä ei ole hyvä asia, ihon väri kertoo monestakin asiasta, tällä kertaa lihavuudesta.

Sovitin toissapäivänä vanhoja ratsastushousuja, jotka kyllä menivät yhä kiinni, samoin kuin xxs -kauluspaita. Kuitenkin, xs -kisapaidan kolme nappia eivät pysyneet kiinni. Harmitti. Näytin kuitenkin ihan siedettävältä kun laitoin takin ja housut ja yhtäkkiä halusin kilpailuihin. Saatan jatkaa ratsastusta nyt keväällä tai sitten ensi syksynä.

Ihme kyllä olen saanut tehtyä viime viikolta tulleet tehtävät ja puuduttava kouluarki painaa hiljaa alas. Vielä kaikki on ihan okei, mutta kyllä tämä jossain vaiheessa muuttuu kauheaksi, tiedän sen. Parempi nyt kuirenkin vain yrittää elää kun pystyy ja murehtia sitten kun on aika. Tosin, pelkään mihin elämä menee kun kaikki on tasaista pumpulia ja suuret pudotukset ovat jääneet viime syksyyn. Onnellisuuskin pelottaa hieman. Perjantai pelottaa paljon — jos menisin toisessa porukassa leffaan voisin syödä, näiden ihmisten kanssa ........ en oikeastaan. Vaikka haluaisinkin. Ärsyttääharmittaaahdistaainhottaa.

Hymytyttö suuttui eilen mutta pyysi anteeksi pian vaikken huomannutkaan sitä ennen kuin tunti sitten. Onneksi en jaksanut kauheammin välittää, tiesin tässä kuitenkin käyvän näin.
harmi etten tiedä mitä haluan.

though the truth may vary this ship will carry our bodies safe to shore.

you're the only love i've ever known.

ei näin voi sanoa kaupungista mutta jos sen laajentaa.

matkustaminen on ainoa oikea rakkaus, muu on teeskentelyä.

tai ehkei aivan valhetta, mutta mikään ei voita aikoja poissa.

pian pitäisi palata suomeen enkä oikeastaan tahdo.

kaikki on täällä niin paljon paremmin.

voisin melkein sanoa nauttivani

elämästä.

taidan nukkua hetken ja herätä seitsemältä,
valmiina jatkamaan cityn valloittamista.

the wasted years, the wasted youth.

Liian vähän kaikkea paitsi turhaa.
Paitsi paino on suuri ja kauhea, ei saa.
Tavallaan hieman liikaa läheisyyttä, ei saisi.
Yö oli kuitenkin rauhallinen eikä mikään pelottanut.

Joulu tuntuu tulleen ilman lupaa ja kutsumatta.

Yhtäkkiä pitäisi olla lahjat kaikille vaan ei ole kenellekään.

Itselleni lupaan olla parempi ja mennä Ilosaarirockiin ensi kesänä.

Hymytyttö kertoo asioita, jotka saavat ajatukseni kääntymään pienille solmuille.

Sellaisille oikein pikkuisille, joita on lähes mahdoton avata.

Haluan huutaa "kyllä" mutten ehkä ihan uskalla.

restore life the way it should be.

Tavallaan voisin jopa olla onnellinen, jos koulusta koeviikon myötä tulevaa stressiä ei laskettaisi.
Hymytyttö hämmentää kummastuttaa mietityttää mutten jaksa stressata.
Antaa asioiden mennä omalla painollaan, helpompi niin.

Psykologilla käymisen lopettaminen tuntuu edelleen oikein hyvältä.

Ei minulla ole mitään ongelmaa enkä oikeasti ole itsetuhoinen.

Vaikka viikko sitten vahingossa raavinkin kädet verille.

I'll blame it on the alcohol.

Ja kun kaikki menee ihan okei on hyvä hetki kääntyä katsomaan vaa'alle ja ahdistua.

Ehkä voisi taas yrittää lopettaa syömisen, oksentelu ei sovi kasvoille.

Sitäkin tuli jo kokeiltua päivittäin päälle viikko.

hups.

i've been setting aside time to clear a little space in the corners of my mind.

"I've been looking for someone to shed some light 

Not just somebody just to get me throught the night 

I could use some direction 

And I'm open to your suggestions 

 And if I open my heart again 

I guess I'm hoping you'll be there for me in the end"

Jos nyt kysyisit samaa kuin helmikuussa en suoraan voisi sanoa "kyllä", mutta hetken myöhemmin sanoisin. Jos vain ...... en tiedä, ehkä pyytäisit anteeksi ja kysyisit niin todennäköisesti myöntyisin.

Pyydän anteeksi vaikkei siihen kai ole syytä ja yhtäkkiä haluankin vain kuolla.