unohdettu ikuisesti laivaan, jota ei kukaan ohjaa.

mistä tietää mikä on liikaa?

mitä silloin jää kun ei tunne mitään

hajoaa koska kukaan ei voi auttaa

ketään ei kiinnosta

yksin ei uskalla

kukaan ei usko

rikki loppu puhki kulunut turha ylimääräinen käytetty tarpeeton

jos tuhlaat sanojasi minulle ja kysyt vointia hymyilen nauran olen onnellinen kaikki on hyvin

sanotte että minulla on asennevamma ja pitäisi opiskella, olen kuulemma  l a i s k a

kaupungin kadut ovat täynnä ihmisiä ja katoan osaksi harmaata massaa

hiusväri haalistui jo kauan sitten, punaisesta on enää muisto jäljellä

missä on mun sinitaivas missä myrskyinen sää

kelle uivat pilvilaivastot mihin johtaa matka tää

this story is old i know but it goes on.

ei suuntaa mihinkään muualle paitsi alaspäin.

tästä ei nousta enää yksin, ei se nyt vain onnistu.

kukaan toinen ei voi minua nostaa joten p u t o a n .

jouduin sanomaan 'ei', en uskonut sen tapahtuvan.

koulutyöt valvottavat päivisin ja koulussa ahdistaa.

pienikin vastuunotto tuntuu liian suurelta ja itken stressiä.

pohdin vakavasti koulun keskeyttämistä hetkeksi.

tämä ei enää toimi kauaa.

enkä edes halua.

we'll never feel bad anymore.

mitä silloin tapahtuu kun on oikeasti tosi paha olla?

saako luovuttaa jos ei enää halua jaksaa?

ei löydä muita vaihtoehtoja.

koulusta en ainakaan selviä enää millään tapaa 

olen vain liian huono elämään

olen juuri niin heikko ja huono kuin sanoit.

tämä meni juuri siihen mihin tiesit, lähes ainakin.

jos joku tulisi ja sanoisi mitä tehdä kuinka milloin missä miten

ehkä pelastuisin itseltäni enkä häviäisi

ehkä

I found you something told me to stay, I gave in to selfish ways.

Herään onnellisena ja tajuan ettei uni ollut totta.
Et sinä tule ja kysy haluanko hankkia apua.
Et tule koskaan enää sanomaan sanaakaan.

Vaikka nyt jos tulisit niin ehkä itkisin onnesta.

En osaa päästää irti kun en tiedä mihin kaikki loppui.

Uin inhon ja oksetuksen pohjattomassa meressä.

Kaikki lähtivät paitsi minä, jäin yksin.

En ihan oikeasti enää pysty tähän kauaa.

Olen aivan liian väsynyt.

Hyppään 

katoan 

juoksen 

lennän 

putoan 

unohdun 

eikä minusta kuulla enää.

sä et sitten tiennyt mitään jos ne kysyy myöhemmin.

Tällä hetkellä mikään ei ole mitään enkä uskalla kirjoittaa.
Koulu on aivan liian raskasta, en taida pystyä.
Pitää nyt katsoa, vaikken haluaisi.

Syksy tulee ja sen tuntee sisällään.

Olen liian väsynyt hengittämään.

miten ihmeessä sitä tähän päädyttiin?